Teksti ja kuvat: Otto Latva

Vierailin tutkimushankkeemme tiimoilta heinäkuun alussa Lontoossa tutustumassa Victoria and Albert museon suunnittelemaan ja toteuttamaan näyttelyyn Fashioned from Nature. Vierailun tarkoituksena oli hakea näkökulmia suomalaisen turkistarhauksen historiaa käsittelevään tutkimusartikkeliin, joka on minulla parhaillaan työn alla.

Kensingtonin kaupunginosan sykkeessä sijaitseva Victoria and Albert museum tarjosi kokonaisuudessaan miellyttävän piilopaikan kaupungin helteiltä. Patsailla katettujen käytävien varrelta saattoi huomata monta historiankirjoista tuttua veistosta. Onhan museon kokoelmissa maailman kattavimmat ja tunnetuimmat kokoelmat historiallisia kättentöitä ja taideteollisia tuotteita.

Fashionen from Nature oli yksi museon maksullisista erillisnäyttelyistä. Museossa pyöri myös huippusuosittu Frida Kahloa käsittelevä näyttely sekä monia muita kiinnostavia näyttelykokonaisuuksia. Fashioned from Nature oli ennen kaikkea ajatuksia herättävä ja inspiroiva näyttely, joka tarjosi asiaan perehtyneelle paljon uutta tietoa. Kyseessä oli ensimmäinen luonnon sekä muodin monimutkaista ja hämmästyttävää suhdetta briteissä 1600-luvulta tähän päivään pohtiva näyttely. Mielestäni se pioneerityönä onnistui tehtävästään myös loistavasti. Oli esimerkiksi sykähdyttävää huomata, miten tarkasti yli 5000 kovakuoriaisen peitinsiivistä oli askarreltu koristeita yhteen mekkoon. Hämmästyttävää oli ajatella myös hämähäkinseitistä tai sienimassasta tehtyjä asusteita.

Mutta entäpä turkikset? Näyttelyssä tuotiin hienosti ilmi, että Briteissä journalistit kiinnittivät huomiota turkismuotiin jo 1800-luvun lopulla. Eräs englantilainen sanomalehti kirjoitti jo vuonna 1895, että turkismuodissa on jotain ahdistavaa. Esillä näkyvät uhrin pää, tassut ja häntä toivat journalistin mukaa epämiellyttävän lisän turkikseen, mikä huokui kuolemaa. Toisaalta näyttelyssä myös korostettiin turkisten käytännöllisyyttä kylmissä ilmastoissa. Asiaa siis lähestyttiin monelta eri kantilta.

Saadakseni tarkemman kuvan näyttelyn sisällöstä ja erityisesti sen toteuttamisesta sekä ideointivaiheesta, tapasin yhden näyttelyn tutkijoista, Yona Lesgerin. Hän osasi kertoa, että näyttelyn teeman arveltiin aiheuttavan mahdollisesti protestointia. Eläinten tuottaminen vaatetukseen on kuitenkin briteissä, kuten muuallakin maailmassa tulenarka aihe. Hänen kuten muunkin näyttelytiimin huojennukseksi näyttely sai hyvän vastaanoton erityisesti sen historiallisesti monialaisen ilmaisun vuoksi. Eikä näyttely todellakaan ollut näköalaton tai tarkoitushakuinen, vaan siinä todellakin tiivistyi historian monikerroksisuus sekä menneisyyden ristiriidat, jotka ovat läsnä muodissa ja pukeutumisessa tänäkin päivänä.

Näyttelyn sekä Lesgerin kanssa käymäni keskustelun kautta sain paljon uutta näkökulmaa omaan tutkimusartikkeliini, joka valmistunee elokuun loppuun mennessä ja julkaistaan mahdollisesti jo loppuvuodesta tai ensi vuoden keväällä.